Pohdintaa kiinnostavuudesta Flickerissä

http://www.flickriver.com/photos/juhahalmu/popular-interesting/

Sattumalta tulin katsoneeksi kyseistä linkkiä taas. Monia uusia ottamiani kuvia on tullut aikajanalle, monet vanhat vielä sinnittelevät. Luonnollisesti uudempia kuvia on otettu enemmän filmikameroilla.

Ensimmäisenä tuo ihananinen räpsäsyni jonka otin Madeiralla bussin ikkunasta. Otin toki useita kuvia. Olo on varmaankin samankaltainen kun lehtikuvaajalla, joka on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja muistan tunteeni olleen sama: nyt kuvia ja paljon ja nopeasti, koska tuo hetki meni ohi bussin kiitäessä. Se on otettu Nikonillani ja siinä on käytetty paljon jälkikäsittelyä. Ja oikeastaan pohtimiseni aloitti se, että monet kuvistani jotka täällä näkyvät ovat enemmän tai vähemmän jälkikäsitelty, yleensä enemmän.

Jälkikäsittely ei tarkoita tässä negatiivista asiaa, vaan sitä, että olen käyttänyt aikaa ja taitoani tehdäkseni kuvasta enemmän: lisännyt siihen ja poistanut, joskus jopa tunteja.

Jälkikäsittelyllä tarkoitan selkeätä tunnelman vaihtumista ynnä muihin värien ja syvyysvaikutelmiin ja muihin kulmiin keskittyviä muutoksia – pääasiassa kuitenkin tunneviestiin mitä kuvat välittävät. Olen siis vahvistanut näkemystäni. Nyt tähän vielä mainitsen itselleni ja muille, että linkissä olevat kuvat ovat nimenomaan minun kuvieni välistä kiinnostavuutta, vaikka toki, kun lähde on Flickr, on näkemykseen vaikuttanut flicker ja sen suhteessa muihin kuviin ajattelma kiinnostavuus. Ei siis hyvyys, vaan kiinnostavuus.

Olen oikeastaan yhtä tyytyväinen luomullisempien kuvien onnistumiseen, kuin niihin joiden edessä olen koneen ääressä käyttänyt aikaa, koska tulos näkyy. Valitettavasti, täytyy tunnustaa, että sattuma on ollut hirveän monessa kuvassa pääosassa, koska en ole vielä niin ammattilainen että osaisin, varsinkaan filmille, nähdä minkälainen lopputulos on. Siis sen hyvyyttä (kiinnostuksellisuus on sitten flickerissä suhteessa aiempiin kuviini). Digissä toki helpottaa, että näkee takaruudusta suuremmat suunnat.

No jaa ja toisaalta… (uh, tästä kirjoittamisen oppaat varoittavat: kirjoittaja kumoaa omaa tekstiänsä heti seuraavassa lauseessa toim.huom.) samalla minulle tuli mieleen, että kyllähän minä aika pitkälle jo tiedän suunnan mitä sieltä on tulossa, jos ei ole siis yllättäviä epäonnistumisia. Lopputuloksen näkemisen tekee nyt monimutkaisemmaksi, että filmillä on niin paljon vaihtoehtoa, käyttääkö tri-x:ää ja millä ASA/ISO -arvolla, vai käyttääkö acrosia ja millä ja miten nämä kehittää. Ja käyttääkö kinoa vai keskiformaattia ja mitä kameraa ja linssiä.  Jos uskoisin paremmin tietävää, käyttäisin ehkä vaan tri-x:ää ja diafineä… ja värillisiin digiä. Mutta toisaalta, tuolla ajattelulla menisi se osa iloa, että löytyisi uusia tunnelmia. Mutta hei, tämä on nyt leikkiä ja tulen kokeilemaan vielä monia filmejä ja kehitysaineita eivätkä kameratkaan pysy ikuisesti samoina.

Värifilminkehittämispuuhani ei vielä näy otsikon aiheen sisällä. Yksi kuva siellä on, onko se nyt yhdeksäs kuva, se mikä on maisema Madeiralta. Ehkä tuon kiinnostavuuteen liittyy, että se on otettu vanhalla kameralla. No tokihan sitäkin on vielä muokattu. Retrokuva.

Nyt alkoi kiinnostaa pistää Keraan tai Holgaan filmiä sisään, ehkäpä jopa värifilmiä. Valoahan tuolla ei ole, tuolla ulkona. Mutta tässä olisi taas uutta kehiteltävää.